Vastustaa

Kyllä tämä kova maailma joskus tökkii pahemman kerran. Täällä Utsjoen komeissa maisemissa on meitä kolme urosta ja voipa sanoa että kaikki olemme puolikuntoisia. Vammojen sävyttämä syksyn alku kerta kaikkiaan.  No aloitetaan aasta, eli Rockysta.

Hirvitreenit läksivät kaksijakoisesti käyntiin. Kolmesti löysäsin savossa koiran irti ja kolmesti löytyi hirvi. Mutta ääntä ei tullut kertaakaan. Taustalla varmaan loppuvuodesta koettu trauma viimeisessä hirvikokeessa, jossa koiran ja hirven välillä sattui jotain, mutta mitä?

Käytin Rockya konehirvellä ja pienen arastelun jälkeen ääni palasi yhtä jumalaisena kun se syksyllä parhaillaan oli. Siitä ilahtuneena jatkoin matkaa kohti pohjoista ja seuraavana aamuna eli tämän viikon tiistaina löysäsin koiran tunturiin. Vajaan tunnin se viihtyi hakulenkillä ja tuli kolmella jalalla autolle. Epäilen jonkinasteista polvivammaa, sillä vieläkään ei oikeaa takajalkaa poikaparka kärsi laittaa maahan. Tässä pari päivää vielä katson ja jos ei ala toipua, on lähtö kohti etelää ja kuvauksia. Mutta tämän syksyn jahdit taitavat olla ohi ennen kuin alkoivatkaan.

No sitten otetaan käsittelyyn Tiki. Eilen torstaina vanha herra tekaisi tunturissa n. 50 km lenkin porojen perässä ja jääräpäinen kun on, niin kesken ei heitetä. Se vaan tahtoo juosta niiden perässä ja porohan osaa juoksuttaa koiraa. Vetää etumatkaa ja kun koira jää, pysähtyy odottelemaan ja sitten taas mennään. Onneksi Rocky ei juokse porojen perässä kuin muutama sata metriä ja hylkää sen toimettomana.  No nyt on Tiki lähes jalaton kun silläkin niitä vaivoja on ollut jalkojen kanssa ihan kunnolla. Mutta toipuu kyllä sunnuntain hirvialoitukseen. Pitäisi vaan löytää vielä hirvet, sillä melkoisen tyhjät alueet on tässä lähistöllä.

No sitten tämä ihmiseläin eli minä. Maaliskuussa operoitiin oikeaa olkapäätä ja siitä lähtien olkapää on ollut kipeä. Ja uusi lähete kirurgille on saatu ja aika Rovaniemen sairaalassa on syyskuun loppupuoliskolla. Uskoakseni puukkoa tulee uudelleen, mihinkäs tuo vaiva tuolta katoaa ilman operaatiota.

Joten on näitä ongelmia ihan kestää asti. Mutta kyllähän me poijjaat ne kestämme. Purraan hammasta ja näytetään että emme ole sokerista.