Kovaa tekstiä

Edellisessä kirjoituksessa on kuulemma ollut kovaa tekstiä. Turpaan ja sillee.

Nythän on muistettava lukea tarkasti tuo viimeinen lause, jossa ns. kehitin oman harrastuksen. Eli hanskat kädessä turpiin jne. Mutta kun sen tarkasti lukee, siinähän tulee vastaan se toinen asia. Eli ei pystykään napsimaan otsalohkoon, sillä vaarana on aseiden menetys. Ja kun oikein tarkasti lukee, eihän siinä edes uhata ketään. Kun ketään ei ole paikallistettu (siis tuon jutun tiimoilta, muuten kyllä tiedetään nämä harrastelijat). Enemmän todenperäisyyttä täällä on mm. uhkauksia koirani ampumisesta. Omin korvin kuultu useamman todistajan läsnäollessa, kuinka ”kolmekasilla kun täräytän otsaan, niin siihen jää” jne. Tuon oman uuden harrastuksen tulen pitämään vireillä. En siis ole vielä keksinyt lopullista keinoa, kuinka ryhdyn harrastamaan (ei taida täyttää vielä uhkauksen tunnuskuvaa) tätä jaloa harrastusta. Voihan sitä vahingossa pimeässä esim. liukastua tms. Ihminen on hiekoittamattomalla tiellä melkoisen hutera. Täällähän ei teitä hiekoiteta vähässä kummassa. Siksi voi kaatuilla suorallakin tieosuudella. Sitten on myös tässä harrastuksessa sellainen uusi aluevaltausta. Etäharrastelu. Eli kun itseä oikein laiskottaa, niin soitetaan pari puhelua ja toiset harrastavat puolestasi. Se on monissa maissa jo todella suosittua. Mutta kaikkiaan harrastelu on kehittävää ja antoisaa, teki sen sitten etänä tai livenä.

Tuo minun ”uusi harrastus” oli kirjoitettu siksi, että ihmisille aukeaisivat silmät vähän, miten täällä hommaillaan asioita niin, että määrätyille henkilöille on asuminen vittumaista. Älkääkä sanoko, että pääseehän sieltä pois. Pääsee pääsee, mutta kun ei lähde. Meikä ei lähde kulumallakaan eikä niin isoa miestä ole tehty, joka pystyy pelottelemaan minut. Puren vaikka akillesjänteet poikki siltä. No voi kauheaa, nyt tuli taas uhkailtua.

Olen kuullut että meidän uutta kunnanjohtajaa ollaan savustamassa ulos tai jotain sinnepäin. Toivotan hänelle kovasti sisua ja onnea taistelussa näitä ”harrastelijoita” vastaan.

Mutta jos jätetään tämä harrastus tällä osin kehittymään ja keskitytään muihin aiheisiin. Eräkuksasta tulee perjantaina 3.6 ohjelma minun toisesta harrastuksesta, jossa siinäkin veri lentää. Mutta paree katsoa itse, niin ei jää epäselväksi.

Lohtakin kalastellaan ja punttisalilla käydään ahkerasti. JÄlkimmäistä siksi, ettei sitten kaatuile liukkaalla tiellä ihan holtittomasti. En muista tarkkaan fysiikan lakeja, mutta luulen, että rauta menettää ominaispainoaan mitä enemmän sitä nostaa kohti kuuta. Eli jossain vaiheessa kuu kumoaa maan vetovoiman ja rauta ikään kuin kevenee. Olen sen huomannut tässä kevään aikana. Ihminen muuttuu muuten myöskin samaan aikaan. Tulee ihmeellisiä kyhmyjä ja pahkuroita eri puolille kehoa. Samaan aikaan myös pyykkikone temppuilee, sillä sieltä tulee ulos vain pieneksi menneitä vaatteita. Odotan mielenkiinnolla vastauksianne tähän, onko tämä jotenkin epänormaalia olotilaa vai jopa maailmanlopun elkeitä.

Harrastakaa edelleen, se kehittää.