Vielä ehtisi hirvijahtiin ja saas nähdä käykö kutsu esim. vielä tälle vuodelle jahtiin. Vuodenvaihteessa lähden kuitenkin Unkariin kokeilemaan muutamaksi päiväksi, osuuko riistaeläimeen luotipyssykällä.

Sitten onkin edessä Amazonin seikkailu, josta ei tule piraijoita puuttumaan. Toivottavasti ei.

Pikkukoira kasvaa ja kohta se ei ole enää pikkukoira.

Saitteko muuten edellisenä jouluna lahjoja. Minä sain ja siksi odotankin joulua taas innolla. Kun saa lahjoja. Ei mulla oikeastaan muuta.

Rocky vaan kasvaa ja vauhti kiihtyy. Niin, sain muuten uuden asepaketin vihdoin ja viimein kotiin. Kohdistetuksi ja nyt vain riistaa eteen. Eilen kävin sikujahdissa, mutta en päässyt tulittamaan. Eräs jahtiporukan jäsen sen sijaan kumautti sikun nurin. Tuo etualalla on se sika, siis tuossa kuvassa.

Viikonloppuna varmaan tulee vielä kutsu hirvijahtiin. Tai sen kutsun on siis tultava jo huomenna perjantaina, sillä jos se tulee viikonloppuna, on vähän myöhäistä. Näyttäisi tulevan hyvä hirvikeli, joten jospa se Helge -hirvi juuttuu vihdoin Tikin haukkuun. Se oli elokuussa haukussa treeniaikaan ja nyt Itsenäisyyspäivänä sama kaveri kuljetti Tikiä aikansa pitkin korpia. Jälki herralla on minun 44 kengän mittainen ja leveyttä enemmän. Sanovat sen nähneet että melkoinen heinähäkki keikkuu päässä. Helgeä yrittämään, jospa se tekisi yhden virheen.

Joo, pitääkin mennä ottamaan yksi kuva lehtijuttua varten tuosta uudesta aseesta. Ehkä laitan sen tänne, ehkä en. Riippuu mielentilastani, joka on välillä sellainen ja välillä tällainen. 

Aamulla lähdemme Tikin kanssa jahtiin, saapi pikkukoira tehdä tärkeitä pikkukoiran töitä kotona. Käytiin Tervastulilla ja jopa sai koirulaiset paljon taputuksia. Se on kumma kun naisihmiset taputtelevat koiraa ja kehuvat miten kaunis on. Miksi ne ei taputtele koiranomistajaa ja kehu samalla tavalla. Olisihan se komiaa kuulla kun upea böönä sanoisi, “onpas komeasti tuo häntä ja kroppa upea”, isännästä nimittäin. Vuoan eipä kehu kukkaan, ei muuta kuin koiria.

No saunaan sitten.

Eikä mitään rihveleitä ole, sillä pitäisi olla markkinoiden parasta, tai ainakin kalliita. No huomenna Kuopijjoon, johon on sovittu tärskyt asiantuntijan luokse. Kiikareissa ei ole vikaa, eikä piipuissa. Etsitään vikaa kiinnityksistä ja toivotaan että se löytyy. Vuodenvaihteessa pitäisi paketti ottaa mukaan Unkariin jahtiin ja tässä vielä räpiköidään. No tulihan tuota asiaa.

Pikkuherra on kasvanut kahden viikon aikana meillä yli 4 kg ja korkeuttakin on tullut varsin paljon kroppaan. Se tietää sitä, että vauhti vaan kasvaa ja kun energiaa on yli äyräiden, niin saapi siinä Tikipoika olla varuillaan. Puolet poskiparroista on jo kiskottu irti ja hännästä lähtee pitkiä karvoja Rockyn hieman kurmoottaessa. Onneksi Tikillä on luonne kohdallaan ja alistuneesti kestää rämäpään riehumisen. Joskus saattaa vähän haukahtaa, enemmänkin kivusta kuin muusta. Pienet, terävät hampaat kun askartelevat herkissä korvissa, saattaa siinä koiran kirosana irrota.

Mitäs vielä. No kättä on treenattu varsin paljon ja päivä päivältä se kestää paremmin. Ranne on jonkin verran kipeä, kyynärpää varsin hyvässä kunnossa.

Perheeseen on syntynyt prinsessa, pieni ryppyinen tyttönen. Tai eihän se kuvissa näyttänyt ryppyiseltä, mutta eikös ne kaikki vastasyntyneet ole enemmän tai vähemmän rutussa. Lähiaikoina pitää käydä katsomassa uusinta tulokasta ja onnellisia vanhempia. Unto Kalevi sai pikkusiskon ja komentajan.

Sitten tulee joulu, kuten aika monena vuonna suunnilleen samoihin aikoihin. Ehkä tänä vuonna saattaa tulla siinä klo 18 maissa, tai vähän aiemminkin.

Siinä tällä hetkellä tärkeimmät. Olkaa ihmisiksi ja syökää sikaa. Lihokaa ja kasvattakaa kaksoisleuka. Onhan sitten kevääksi motiivia käydä salilla ja katua kaikenlaista bakkanaalielämää. Emme taida tänäkään vuonna alentua ostamaan sikakinkkua. Hirveä ja lohta, kenties poroa. Kalkkunaa ja muuta mahdollista herkkua. Eiköhän niillä jokailtainen nälkä saada siirtymään seuraavaan hetkeen.

Tiedämme erittäin hyvin kaikki asiat, yleensä paremmin kuin joku toinen. Varsinkin naapuri on erittäin tampio ja tiedämme parhaiten kuinka hänen pitäisi toimia. Tai oikeastaan tiedämme kaikki paremmin kuin joku toinen. Suomalaisella on paras auto, paras koira, paras ase, paras muija (tai paras naapurinmuija), paras asunto, paras vene jne. Kaikki on aina paljon paremmin kuin muilla.

Ennen kaikkea nykyisen internet aikakauden aikana olemme kehittyneet tässä paremmuudessa. Etsimme sopivan palstan ja sieltä sopivan aiheen/henkilön ja ryhdymme vain paremmaksi kuin tuo kohde. Helevetin helppoa. Suomalaisten ei itse kuitenkaan tarvitse näyttää sitä paremmuutta käytännössä. Riittää kunhan osaa läpsiä toisten tekemiset mahdollisimman voimallisesti läjään.

Kaikkiaan, me suomalaiset olemme kyllä paras kansa, arvostelemaan.

Kovasti on uusia tuoksuja joka ulkoilukerta löytynyt. Kuusenoksat ovat keljumaisia ja niitähän pitää kurmoottaa kunnolla. Joskus korkeat heinät tekevät ilkeyksiä ja kampittavat Rockyn nenälleen. Epäreilulla tavalla ja kiekkopiireissä sellaisista tuomittaisiin heti kaksiminuuttinen. On Rockylla ollut joku heittäytyminen, mutta sitä tuomari ei ole huomannut.

Hirvenjalka on kiinnostava ja sitä Tikin kanssa on kiva työstää. Tikin kiusaaminen on kuitenkin numero ykkönen. Pienet hampaat ehtivät napsia jokaisesta kohdasta ja varsin kipeästi välillä. Tiki on rauhallinen, joten se työntää pikkuisen mahtikäpälällä syrjään kun toinen liikaa innostuu.

Pissisavotassa tässä ollaan ja kohta helpottaa kun Kiuruveden asunto muuttuu omakotitaloksi. Nyt on matkustettu noita portaita kolmetuhattakuusisataaseitsemänkymmentäneljä askelmaa. Herra reuhottaa sylissä ja nauttii siitä kun pääsee kantokyytiin.

Näin tässä edetään, pikkukoirapojan arkea viihdyttäen. Tässä vielä pari kuvaa nuorenherran intohimoisesta elämästä, sen alkutaipaleilla tosin vielä.

Hirviä ei näy eikä kuulu. Lumet katoavat vauhdilla tällä helteellä, joten kohta ei edes jälkiä näy, edes niitä olemattomiakaan. Ai hitto, tuli masennus kun katse osui laskupinoon. Päällimmäisenä liki neljän tonnin aselasku. Kun tuli höyrähdettyä uuteen asepakettiin. Saueria ja Zeissia, parin piipun ja lasin verran. Niillä sen paremmin kuole, mutta vaihtelu virkistää. Muuta vaihtelua ei tässä iässä taida enää ollakaan, nimittäin mahdollisuutta saadakaan.

Ei kai siinä auta, pankkitunnukset kehiin ja pankin puolelle. Saisi kyllä velalliset myös huomioida omat maksunsa minulle. Ei se vammaisen puussa kovin vehreänä raha kasva, varsinkin näin syksyllä. Muutkin lehdet alkavat varista alas, miksi ei sitten nuo satalappuset.

Katellaan onko hirviuutisia vielä kerrottavana, vai meneekö ihan sökönä tämä kierros.

Hirvi lopetti heti heilumisen ja päätin koukistaa. Lapa oli puun takana, mutta pieni rako oli josta voisin luodin lähettää heti lavan taakse. Vähän hipaisin liipaisinta ja mosahti. Näki että otti kipeää, mutta hirvi kääntyi alamäkeen. Pysähtyi kuitenkin vähän matkaa juostuaan ja kuin vaistomaisesti pomppasin pystyyn ja käsivaralta sipaisin toisen luodin matkaan. Osui ja upposi, sillä hirvi kyykistyi siihen paikkaan. Oli rankaosuma, jälkeen päin katsottuna. Ensimmäinen oli keuhkoilta läpi, otti kylkiluusta kimmokkeen maksaan. Nallipyssy nääs, kun muut aseet on myyty. Nyt on lapsilla ruokoo, hyvä niin. Voin muuten sanoa että otti kipeää leikattuun käteen, sillä vaimentamaton ase vähän peräytyi ja pikkaisen kirpaisi.

jk. tämä tarina ei ollut siis runo, vaan hirvi oli runo, eli vasaton lehmä.

Joku harhailija aina on ja siitä oli eilen todiste. Viiden jälkeen illalla soi puhelin, jossa hengästynyt ääni kertoi ampuneensa hirveä, mutta hämärtyvässä illassa ei löydä eläintä. No kukapa se löytäisikään sellaisen neljäsataakiloisen mötikän. No ei kukaan, kun etsittävää aluetta on useita satojatuhansia hehtaareita eikä tietoa siitä kuinka kauas eläin on kimmonnut kaukolaukauksen voimasta. “Nyt tarvitaan koiraa, joudatko tulemaan Tikin kanssa apuun?”. Tottahan sitä jahtikaverille apuun ja kahdessa minuutissa, kolmessa sekunnissa oli housut jalassa ja takki päällä. Mainittakoon että aluspukeutuminen oli kunnossa, joten ihan paljaalta nahkalta en lähtenyt vaatetusta rakentamaan. Tikille tutka päälle ja huisin tehokas maasturi tulille. Hetkessä olimme tunturin juurella ja siitähän oli vain pari kilometriä ampumapaikalle. Alle aikayksikön, joka meillä Lapissa on kuukausi, ehdimme pimeässä paikkaan, jossa hirveä kohtaan oli tulitettu yhden kerran. “Tuolta se tuli ja tuonne se meni, luulemme”. Päästin Tikin irti ja heti poika säntäsi siihen suuntaan, johon oletetusti hirvi oli lähtenyt ravaamaan laukauksen jälkeen. Koira painui vauhdilla rinnettä alas ja pysähtyi reilun kolmen sadan metrin päähän. Sen jälkeen koira ei liikkunutkaan yhtään, joten sanoin jahtiveljille, että koira on hirven luona.

Otsalamput tulille ja lähdimme laskeutumaan rinnettä koiran luokse. Ja katso, sieltähän koirapoika löytyi ja puolet hirvestä oli jo parturoitu. Hyvästä löydöstä Tiki sai vielä palkinnoksi rasvoja ja palan sydäntä. Mainittakoon että laukaus oli yläkeuhkoilla ja kuusipiikkinen uroshirvi oli jaksanut nuo sadat metrit mennä pakoon. Ilman koiraa hirveä ei olisi sinä iltana löytynyt ja aamulla olisi ollut myöhäistä lihojen kannalta. Nyt kävi kivasti ja Tiki pääsi ns. verenmakuun kunnolla tällekin, vaikealle, syksylle. Ja eiköhän se vielä jatku tästä parempaan suuntaan.

Koulutus on aloitettava heti, sillä mitään uppiniskasta juippia ei meille hyväksytä. Eiköhän Tiki omalla olemuksellaan myös osallistu juniorin koulitsemiseen.

Pentu on siinä iässä, että ensi syksynä siltä olisi odotettavissa jo hirvitöitä. Varsinkin jos isäänsä on tullut, niin alle vuoden ikäisenä käyttövalio. Noo antaa lumien tulla ja sulaa ja sitten odotetaan uutta jahtikautta.

Kovasti tilanne tulee muuttumaan ja matkailu jää nyt vähemmälle. Sovitut reissut toki tehdään, mutta uusia ei parane nyt valmistella. Pennun kouluttaminen on ensisijaisen tärkeää. Kun tekee hyvät pohjat, on myöhemmin helppo touhuta jahdissakin. Jos sille saataisiin Tikin luonne ja tottelevaisuus, niin se olisi erinomainen asia.

Eipä tässä muuta. Kun juniori on kotona, katsellaan sitten sitä kameran läpi.